sairasta meininkiä

elikkäs kipeenä olo jatkunut ja nyt joutu ekaa kertaa oksentamaan. Mukana tuli vähän verta, joten ei muuta kuin sairaalaa etsimään. Hyppäsin ulkona taksiin, jolle sanoin moneen kertaan hospital ja doctor, mutta kuski ei ymmärrä, vaikka kirjoitan sen hänelle paperille. Noh kuski lähtee ajamaan ja pysähtyy hetken päästä kollegansa rinnalle ja kysyy häneltä josko hän ymmärtää. Kuskit pääsevät yhteisymmärrykseen ja kuskini lähtee ajamaan. Hetken kuluttua huomeen taksin tuoneen minut postikonttorin eteen ja sanoo että perillä ollaan. Ilmaisen kuskille että ei, emme ole todellakaan perillä, jolloin kuski ajaa pitemmän matkaa ja ilmaisee jälleen, että perillä ollaan. Tällä kertaa oltiinkin isomman postin edessä. HUOH! Kun kerron kuskille että en halua postiin vaan sairaalaan, hän kääntyy jonkun paikallisen puoleen ja vihdoin ymmärtää mihin ollaan menossa. Pääsen vihdoin sairaalan eteen ja joudun tietenkin maksamaan kuskin koukkaukset posteihin.

Sairaalassa kysyn heti ensimmäisenä tiskiltä, jonkun joka osaa englantia. Hoitaja saapuu paikalle huonolla englannilla ja kysyy ongelmaani. Kerron monta päivää jatkuneesta vatsa ja selkäkivusta ja pari päivää sitten olleesta kuumeesta. Pääsen lääkärin luokse, joka puhuu juuri sen verran enlgantia että päästään yhteisymmärrykseen asioista. Lääkäri painelee vatsaa ja epäilee paksusuolen tulehtuneen. Ja eikun verikokeisiin ja ultraan. Kumpikin näyttää normaalia. Palaan lääkärin luokse, joka kertoo ettei juuri nyt pysty sanomaan mikä vaivaa ja määrää läjän lääkkeitä ja käskee tulla kolmen päivän päästä takaisin. Koko sairaalassa olon aikana henkilökunta oli todella ystävällistä ja auttavaista, joten sen suhteen käynnistä jäi hyvä fiilis. Sain koko nimestäni hoitajilta naurua heidän sitä yrittäessä lausua, tosin naamakertoimessakin saattoi olla naurunpurskahduksiin jotain syy-yhteyttä, mene ja tiedä.

Ruokaa ei pysty tällä hetkellä nauttimaan saatika ajattelemaan, joten tällä hetkellä mennään nestelinjalla. Syödään lääkkeet pois ja katotaan mitä Vietnam tarjoaa mulle seuraavaks, mielellään jotain kivaa kiitos. Fiilis ei siis tällä hetkellä ole todellakaan korkealla ja mielummin sitä suomen päässä sairastelis.

Kettu kuittaa....

jatkoa jatkoa....

Tässä kun iski pieni kuume ja huone tullut jälleen hyvin tutuksi, niin kirjoitellaanhan vähän lisää tekstiä.

Tällä viikolla oli Irlantilaisten juhla st. Patricks day, jota myös täällä juhlistettiin monessa paikassa. Osa baareista oli onnistunut markkinoinnissa selkeästi paremmin kuin kilpailijansa, nimittäin baari jossa itsekin olin juopottelemassa oli aivan täynnä, kun taas 50m päässä oleva viereinen baari oli täysin tyhjä. Baari jossa iltaani vietin on nimeltään Booze cruise Sports & Grill. Baari näyttää siis uhreilua ja itsekkin kovana Liverpool fanina olen ollut katsomassa pelejä siellä. Pyhän Paten päivänä baarissa oli mukava tunnelma ja livebändi soitti akustitesti hyvää musiikkia, hyvä ilta siis.

Baareista kun puhutaan, niin hinnat heittelevät baareittain erittäin paljon. Kyseisessä Booze cruise baarissa iso Saigon olut maksaa 30.000VND (1,2€), kun taas 50m päässä olevassa pienemmässä baarissa sama olut maksaa 15.000VND ja sen paikan naapurissa olevassa kahvila ravintolassa 8.000VND. Sitten kun mennään tämän alueen ainoaan "yökerhoon", jossa reissaajat käyvät, niin pieni Saigon olut maksaa 30.000VND. Kaupassa iso Saigon maksaa 10.000-12.000VND.

Ravintoloissa ruokien hinnat ja taso heittelee myös paljon. Iso nuudelikeitto maksaa paikasta riippuen 25.000-50.000VND. Nuudelikeitot on oikeasti ISOJA, monesti ei jaksa syödä annosta kokonaan. Myös keittojen laatu heittelee paljon. Olen saanut makuhermoja helliviä keittoja ja esimerkiksi tänään sain ravintolassa instant nuudel keiton, eli purkista nuudelia ja siihen vähän vihanneksia sekaan, jäi syömättä. Länsimaalaiset ruuat ovat tietysti kalliimpia ja niissäkin taso heittelee. Tässä aivan nurkan takana on Italialisen herrasmiehen pitämä ravintola jossa olen syönyt hyvää pizzaa ja pastaa. Hyvää pastaa olen saanut myös ns. paikallisessa ravintolassakin. Pihvien kanssa on suurin ongelma. Välillä lihan taso on niin luokatonta että sopii ihmetellä miten se on kehdattu laittaa asiakkaalle. Täällä päin on myös outo tapa tappaa naudanliha toiseen kertaan, lautasella se näyttää kuin kokillla olisi ollut henk.koht. vihaa kyseistä pihviä kohtaan. Löysin kaupungin parhaan ravintolan tällä viikolla joksenkin vahingossa. Olen kävellyt kyseisen ravintolan ohitse ties kuinka monet kerrat ja pitänyt ravintolaa ylihintaisena (niinkuin monet "länsimaalaista ruokaa" myyvät ravintolat ovat). Satuin kuitenkin jostain syystä menemään kyseiseen ravintolaan ja huomasin että hinnat olivat kohdallaan. Otin Tournedos annoksen mediumina punaviinikastikkeella ja paistetuilla pekoni perunoilla. Voi luoja kun annos tuli pöytään! Annos näytti erittäin hyvältä ja lihaa oli todella paljon ja se MAKU! Huhuh....Annos maksoi noin 7 euron verran ja voin sanoa että samanlainen annos esim Suomessa maksaisi sen 30euron verran. Kyseiseen ravintolaan palaan vielä moneen kertaan.

Tuli käytyä parturissakin tänään. Tukasta tuli semmoinen kuin pitikin ja hintakin oli kohdillaan, 50.000VND. Naisten tukan leikkaus olisikin ollut jo tuplasti kalliimpi eli 100.000VND, joka on siis noin 4,3e.

Kuntosali harjoittelunkin aloitin täällä. Löysin kuntosalin, jonne tästä kävelee noin 10 min. Sali on aivan uusi ja länsimaalaisten omistuksessa. Täysin sopiva omaan harjoitteluun, tosin hintava 30$ kuukauden jäsenyys, mutta sen olin valmis maksamaan jotta parempi kunto taas löytyisi. Pari kertaa nyt tullut käytyä ja sen suhteen fiilis ihan hyvä, täytyy nyt vaan toivoa että tervehtyy nopeasti, jotta pääsisi sorvin ääreen taas.

Yöpyminen täällä on vähän kalliimpaa, kuin odotin. Tämänhetkinen huone kustantaa 300$ kuukaudessa, mutta huone aivan liian iso minulle, täällä on muummoassa 2 sänkyä. Ensi kuuksi käynkin kyselemässä muista paikoista pienempää ja halvempaa huonetta. Reissun alettua olikin yösijan saamisessa pientä draamaa, josta onneksi selvisin vaikkakin vähän kalliisti. Olin siis varannut ekaksi viikoksi huoneen, jonka piti maksaa 80e. Kun pääsin raskaitten lentojen jälkeen hotellille, niin paikalla ei ollut ketään joka olisi puhunut englantia ja paikalle metsästettiinkin tyyppi joka englantia ymmärsi. Kävi ilmi ettei kyseiseen hotelliin voi tehdä Bookersin kautta varausta ja näin ollen olin siis ilman yöpaikkaa sillä hetkellä. Naapuri hotellissa oli huone vapaana ja otinkin sen ilomielin. Respan tyyppi sanoi ettei kaupungissa ole paljoakaan vapaita huoneita Vietnamin uudenvuoden juhlinnan takia ja heillä on yksi huone vapaana mutta se on iso ja kallis. Päätin ottaa huoneen jotta säästyn enään yhtään tlimääräiseltä sähläykseltä. Maksoin ensimmäisestä 2 viikosta 250e, samanverran melkein mitä nyt maksan kuukaudesta. Noh, ollut ja mennyt.

Katellaan taas kun tulee fiilis kirjotella ja toivotaan että ukko on kunnossa huomisesta lähtien.

ensimmäiset viikot Vietnamissa

Kuukausi reissua takana ja ajattelin kirjoitella vähän mietteitä ylös. ensimmäinen 1½ viikkoa meni enemmän tai vähemmän juhliessa, ehkä siihen vaikutti vahvasti Vietnamin uusivuosi, jota paikalliset juhlistivat 10 päivän juhlilla. Joka puolella isoja juhlia (ensimmäisenä yönä kadotin lompakon,tosin siellä oli vain vähän käteistä, kaikki kortit oli tallessa huoneessa). Kaikenlisäksi tapasin kaksi aivan mahtavaa Saksalaista heppua Kristian ja Thomas, joiden kanssa tuli pyörittyä viikon verran ennen kuin jätkät jatkoivat reissua Saigoniin. Seurueeseen liittyi myös kaksi aivan uskomatonta hahmoa, Nial Irlannista, joka toimii Kiinassa yliopiston opettajan. Ja sitten oli henkilökohtainen suosikkini, Dave Amerikasta, 65vuotias herrasmies, joka myös on opettajana Kiinalaisessa yliopistossa. Davesta tuli mieleen 70's show ohjelman vanha pöllyissä oleva hassu mies. Mutta tällä ryhmällä pidettiin hauskaa ja hyviä keskusteluja. Mutta eniten minulla oli yhteistä Saksalaisten kanssa ja jutustelu onkin jatkunut vaikka he jo kotona ovatkin. Ehkä otan heidän tarjouksen joku päivä vastaan ja käyn heitä Saksassa moikkaamassa.

Porukan hajottua törmäsin sattumalta oluella istuessani toiseen Suomalaiseen Karoman. Ensin istuimme kumpikin hiljaa vierekkäin kunnes tämä toinen kaveri kysyy minulta: "Where u From?" -"Finland"- "Eihän!"  Kyseinen tyyppi oli työskennellyt vuoden Austraaliassa ja nyt ajoi moottoripyörällä Vietnamin läpi ja oli matkalla takaisin Suomeen. Jatkoimme iltaa juoden ja päädyimme paikalliseen yökerhoon. Istuimme pöydässä kahdestaan, kunnes nuori nainen kysyy englanniksi saako hän istua pöytäämme. Vastasimme tietysti myöntävästi. Nainen kysyy enlganniksi mistäpäin olemme ja vastauksen kuultuaan, uskomatonta kyllä, sanoo myös olevansa Suomesta! Joten nyt vietimmekin  iltaa kolmen suomalaisen voimin. Törmäsimme vielä illan päätteeksi yhteen suomalaiseen kadulla. Uskomaton ilta. Seuraavana päivänä Karoma jatkoi aamulla matkaa. Minä ja suomalainen neiti kävimme rannalla ja syömässä, kunnes hänkin jatkoi matkaa alkuillasta. Rannalla kerkesin polttaa itseni totaalisesti ja seuraavat päivät olivatkin tuskallisia, mutta hyvin se punotus on muuttunut rusketukseksi.

Kaiken tämän jälkeen en ole jaksanut juopotella, mitä nyt pari olutta illalla, ei muuta. Kävin ensimmäisellä ohjatulla reissulla tällä ollessani. Reissu oli aivan loistava! Kävimme kahdella saarella. Lauttamatkat olivat uskomattomia, maisemat olivat todella hienot. Ensimmäisellä saarella oli erillaisia eläimiä joita pääsi näkemään erittäin läheltä. Esimerkiksi norsun selkään pääsi, karhun kanssa pääsi poseeraamaan vierekkäin, peuroja pääsi syöttämään kädestä, käärmeen sai kaulalleen ja strutsilla pääsi ratsastamaan, jonka itse toteutin. Luvassa oli myös eläin show, jossa eläimet tekivät kaikenlaisia temppuja. Show oli viihdyttävä. Shown jälkeen oli ruokailun vuoro. Meidät istutettiin pyöreisiin pöytiin ja pöytiin alettiin tuoda erillaisia ruokia, josta jokainen sai ottaa. Ruokaa oli riittävästi ja se oli ehkä paras ruoka mitä tähän mennessä on tullut syötyä. Siitä matka jatkui seuraavalle saarelle, jonka nimi on apinasaari. Saari on hyvin pieni ja apinat saavat vaeltaa saarella vapaana. Ostin tiskiltä pienen pussin pähkinöitä, jotka oli tarkotettu apinoille. Kiertelin saarta ja syötin apinoita kädestä. Välillä apinat tarttuivat sormeen kiinni ja vaativat lisää ruokaa. Saarella oli pieni ranta. Vesi ei paljoakaan värähdellyt ja maisema oli todella vaikuttava. Menin pulahtamaan mereen, joka oli todella lämmintä. Rannasta sai kävellä 100metriä ja vesi oli silti vielä vyötärölle. Kaikenkaikkiaan mahtava reissu. Koko päivä auringossa kävelyä ja aktiviteettäjä teki tehtävänsä ja uni tuli illalla hyvin.

Pari päivää myöhemmin sain jonkun vatsapöpön ja neljä päivää mennyt lähinnä huoneessa makoillessa ja televisiota katsoessa. Mieliala on ollut vähän maissa, mutta ehkä se tästä taas.
Suurin osa täällä syömästäni ruuasta on ollut todella hyvää. Pari rosvosektoriakin on tietysti mahtunut joukkoon ja luultavasti jostain ruuasta kyseisen pöpön sainkin. Paikalliset nuudelikeitot ja täytetyt patongit ovat erittäin hyviä. Täällä on paljon venäläisiä ja minuakin luullaan joka paikassa venäläiseksi, mutta eipä se haittaa. Ranta täällä on aivan mahtava, järkyttävän iso ja siisti.

Vietnamissa on tullut voimaan laki, jonka mukaan moottoripyörällä saa matkustaa kerralla enään vain neljä henkilöä!! huhuh! mitä jos on viis henkinen perhe? milläs se yks sit matkustaa?! Nojoo on täällä tullu nähtyä kaikenmoisia virityksiä moottoripyörien päällä. Muummoassa iso runkopatja on kuljetettu moottoripyörän päällä. Turvallista? Tietenkin! Nykyään on myös pakko pitää kypärää ajaessa. Tosin lähellekkään kaikki ei tätä noudata, ja who cares! Poliiseja en ole tässä kaupungissa vielä nähnyt. Toisaalta en ole nähnyt yhtäkään ongelmaa, johon poliisia olisi edes tarvittu, ei turistien eikä paikallisten toimesta. Yksi silmiin pistävä asia paikallisissa on, että he käyttävät hengitysuojamaskin näkösiä systeemeitä kasvoilla ajaessaan ja oli kuinka kuuma tahansa monella paikallisella on paksut pitkät vaatteet päällä. Kuulin että paikalliset eivät halua ruskettua, koska ruskettuneet ovat maalta ja kaupunkilaiset eivät halua näyttää maalaisilta. Kaupunkilaiset ja maalaiset erottaa myös kynsistä, kaupunkilaisilla on pitkät kynnet ja maalaisilla lyhyet kynnet. Kissoihin en ole täällä törmännyt viellä kertaakaan. Koiriin kyllä, mutta ihmetyttää että eikö täällä pidetä kissoista lainkaan vai onko kissat vain ruokaa?



Katsotaan mitä seuraavat viikot tuo tullessaan.