lauantai 21. maaliskuuta 2015

sairasta meininkiä

elikkäs kipeenä olo jatkunut ja nyt joutu ekaa kertaa oksentamaan. Mukana tuli vähän verta, joten ei muuta kuin sairaalaa etsimään. Hyppäsin ulkona taksiin, jolle sanoin moneen kertaan hospital ja doctor, mutta kuski ei ymmärrä, vaikka kirjoitan sen hänelle paperille. Noh kuski lähtee ajamaan ja pysähtyy hetken päästä kollegansa rinnalle ja kysyy häneltä josko hän ymmärtää. Kuskit pääsevät yhteisymmärrykseen ja kuskini lähtee ajamaan. Hetken kuluttua huomeen taksin tuoneen minut postikonttorin eteen ja sanoo että perillä ollaan. Ilmaisen kuskille että ei, emme ole todellakaan perillä, jolloin kuski ajaa pitemmän matkaa ja ilmaisee jälleen, että perillä ollaan. Tällä kertaa oltiinkin isomman postin edessä. HUOH! Kun kerron kuskille että en halua postiin vaan sairaalaan, hän kääntyy jonkun paikallisen puoleen ja vihdoin ymmärtää mihin ollaan menossa. Pääsen vihdoin sairaalan eteen ja joudun tietenkin maksamaan kuskin koukkaukset posteihin.

Sairaalassa kysyn heti ensimmäisenä tiskiltä, jonkun joka osaa englantia. Hoitaja saapuu paikalle huonolla englannilla ja kysyy ongelmaani. Kerron monta päivää jatkuneesta vatsa ja selkäkivusta ja pari päivää sitten olleesta kuumeesta. Pääsen lääkärin luokse, joka puhuu juuri sen verran enlgantia että päästään yhteisymmärrykseen asioista. Lääkäri painelee vatsaa ja epäilee paksusuolen tulehtuneen. Ja eikun verikokeisiin ja ultraan. Kumpikin näyttää normaalia. Palaan lääkärin luokse, joka kertoo ettei juuri nyt pysty sanomaan mikä vaivaa ja määrää läjän lääkkeitä ja käskee tulla kolmen päivän päästä takaisin. Koko sairaalassa olon aikana henkilökunta oli todella ystävällistä ja auttavaista, joten sen suhteen käynnistä jäi hyvä fiilis. Sain koko nimestäni hoitajilta naurua heidän sitä yrittäessä lausua, tosin naamakertoimessakin saattoi olla naurunpurskahduksiin jotain syy-yhteyttä, mene ja tiedä.

Ruokaa ei pysty tällä hetkellä nauttimaan saatika ajattelemaan, joten tällä hetkellä mennään nestelinjalla. Syödään lääkkeet pois ja katotaan mitä Vietnam tarjoaa mulle seuraavaks, mielellään jotain kivaa kiitos. Fiilis ei siis tällä hetkellä ole todellakaan korkealla ja mielummin sitä suomen päässä sairastelis.

Kettu kuittaa....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti